Vihdoinkin. Pari pekkasta jonoon ja Pyhälle. Toista kertaa elämässä ois mahollisuus käydä laskettelusuksien päällä. Viime kerralla, noin viistoista vuotta sitten käytiin Rukalla. Sannakin (tyttäreni) vaati saada sukset ja niin sai. Kun päästiin ylös, niin se ei suostunut laskemaan niillä alas. Mulla meni pari tuntia kun käveltiin ja kierreltiin se rinne alas. Onneksi Ari (poikani) ehti sillä aikaa lasketellakin. Ja Pyhältäkö tullaan, niin alkaa talviloma. Jo sitä on ootettukin. On ollu aika tavalla vilskettä nää viimeiset ajat. Kirjaa on kaupiteltu ja myytykin jonkin verran. Kirjastolla vaan on vaikeuksia saada sitä hyllyyn. Onneksi itse oon saanu toimitettua miltei kaikille tilanneille opukset luettavaksi. Muutama on vielä jäljellä, mutta eiköhän niistä pääse eroon ensi viikolla. Onneksi ei ole Kurosesta ollu mitään juttuja muutamaan päivään. Ottaa pattiin tää systeemi. Paska homma kun ketään ei kiinnosta mun ruokatottumukset, eikä muutkaan tavat. Ei voi silläkään hommalla kerätä sitä ensimmäistä miljaardia. Palataan.

No niin. Koitetaanpa taas rustata jonkunsorttinen jutuntynkä tähän. En tiiä pitäiskö näille tai tälle tehdä jotain että tästä sais jotenkin järkevämmän jutskan. Mutta kun tämä nyt sattuu olemaan hiepposen hankala toimintamalli mulle, niin näyttää ottavan aikaa ennen kuin tajuaa miten tään sais oikeesti toimimaan hyvin. Pitää vissiin käydä kyttäämässä tuolta ammattilaisten sivuilta mitä ne tänne rustaa. Jos sieltä sais hienoja ja mahtavia vinkkejä omaankin tekemiseen. Nythän tää on aika ykspuolista jutustelua minusta ja minun tekemisistä. Nyt pitää jo mainostaakki. Käykää kaikki ostamassa Isä Meidän romaani. Se on hyvä kirja ja siitä tulee mulle fyffee. Tai ainaki pitäis tulla. Näkis vaan senkin. Ottaa pahasti pattiin seurata tota Kuros-juttua. Törkeetä paskaa. Ois Etukeno voinu kustantaa jonkun varmasti paremman kirjoittajan esikoisteoksen tai vaikka viidennen. Nyt se kustantaa tollasen julkisuudenkipeän turhan julkkiksen juoruteoksen. Tais tosta Susasta tulla uusi kestoturhajulkkis, joka antaa joka viikko uuden viimeisen haastattelun jokaiseen juorulehteen joka yhteyttä ottaa. No nyt mä taidan olla vaan kade. Kadehditaan yhdessä taas seuraavaan kertaan. Toivottavasti tään nyt ees joku lukee. Ei tule vuodatettua turhaan.

No niin. Nyt on lauantaiaamu ja hommat on kondiksessa. Suurin hässäkkä on takana ja hyvin siitä selvittiin. En oo jaksanu ja ehtinytkään kirjotella tänne juttuja. Kirja on saanut loistavan vastaanoton joka puolella. Ihan hävettää kun kriitikkokin kehuu sitä vaikka miksi. Tuntuu, että puhuuko ne mun kirjasta ensinkään. Myyntikin on ollut aluksi esikoiskirjalle hyvä. Teosta on eka päivänä painettu 500 kappaletta. Se on esikoiselle hyvin. Saa nähdä miten nyt sitten jatkossa käy. Itellä loppu jo omat kappaleet ja odotan Myllylahelta niitä lisää. Tässä kun aikaa vierii, niin yritän kattoo mitä tähän voisi laittaa muutakin kun omia kehuja ja kirjajuttuja. Palataan asiaan.

1 päivä H-hetkeen. Homma tuntuu vaan kiihtyvän. Huomenna ois radiohaastattelu enkä uskaltanu ees kysyä onko se suora vai nauhotus. Pitää taas liu'uskella maaston mukaan. Lehdillä riittää myös kiinnostusta pientä esikoiskirjailijaa kohtaan. Pari haastattelua ois vielä, mutta eiköhän se huomisen jälkeen rauhotu koko hässäkkä. Sadan vuoden päästä kukaan ei edes muista, että oon kirjottanu kirjan.
Tänään sain s-postiin töihin taas palautetta muutamilta lukijoilta. Edelleen palaute on positiivista ja osin kai rakentavaakin. Jopa Paperiliitto-lehti lähetti kyselyn ja esittelypyynnön romaanista. Oon nähkääs  paperiliiton kirjoilla. Toivottavasti se ei aiheuta kateutta. Saas nähä poikiiko se jotain. Jännää aikaa ja huomenna se kaikki kohdistuu kello 18:00-20:00 väliin. Sen jälkeen oon varmaankin paljon viisaampi. Jos en muuten, niin ainakin tään opuksen suhteen. Harmittaa vaan kun noista lehtijutuista on kaikista puuttunut se tieto, että virallisesti julkistus tapahtuu 15:sta päivä. Ja ainakaan tänään ei kirjakaupassa ollut teosta. Saa nähä ehtiikö perille ajoissa. Nolottaa jos ei ehi, vaikka itse en siihen voikaan vaikuttaa. Tuntus vaan, että Myllylahti ois ilmottanu jos ei ehi. No, sekin nähhään huomenna. Ei muuta kuin parempaa päivää odottelemaan.

2 päivää H-hetkeen ja jänniittä koko ajan enemmän. Toisaalta koko ajan tulee enemmän hyvää palautetta. Paikallislehessä oli toinen juttu ja täytyypi sanoo, että ei ois voinu parempaa mainosta olla. Kirja kehuttiin hyväksi niin, että ihan nolottaa. Oonkohan mä ees kirjottanu sitä. Töissä kirjaa menee kuin siimaa ja kohta tarttee viedä lisää painoksia sinnekin. Yhdelle kun myy, niin toinen ostaa vierestä. Vois jo sanoo, että syön kuormasta. Hiepposen pitää kiirettä niin töissä kun vapaa-ajallakin. Siinä hyvä syy lopettaa tähän. Huomenna sitten lisää viimeisen päivän tunnelmia. Tai oikeestaan toiseksi viimeisen. Keskiviikko on sitten se kauhee päivä. Onneks tulee paljon tuttuja niin ehkä se lievittää vähän jännitystä. Tai toisin päin. Se on moro.